Tulin eilen töiden jälkeen Ulvilaan. Rauhoittavaa ja rentouttavaa päästä hetkeksi tänne, missä saa vain olla. Eilen piipahdettiin Irkussa ja Parnelsissa. Tänään kävin moikkaamassa äitiä. Tapasin myös hänen uuden miesystävänsä. Ihan mukavalta hän vaikutti, vaikka olihan se hieman outoa. Tänään perattiin kuusten juuresta kiviä. Isä on joskus kymmenen vuotta sitten hakenut kuormallisen pyöreitä kiviä ja laittanut niitä pitkin pihaa. Nyt olivat kuuset jo niin kasvaneet, etteivät he enää kaivanneet kivenmurikoita. Sitä paitsi vuosien saatossa kivet olivat hautautuneet havujen ja maa-aineksen sekaan. Nyt on ilta mennyt vai isän kanssa jutellessa. Pojat lähtivät äidille ja on saanut rauhassa jutella. Aina isä on saanut rauhoittumaan ja niin saa nytkin. Rauhoitti ja mkä tärkeintä, muistutti siitä että hän kyllä tukee, ettei ole mitään hätää.