Kyllä huomaa kevään tekevän tuloaan. Olen porskuttanut puolelta toiselle, päästä päähän. Miksi kaikki aina kasaantuu tähän kevään taitteeseen?

Todellakin, paljon asioita on selvinnyt. Ensinnäkin sain unelmieni työharjoittelupaikan! Kyseessä on iso taloushallinnon alan yritys. Sitä harjoittelua nyt innolla odottelen. Elokuun puolivälin paikkeilla pitäisi aloitella. Siispä tältä osin on voinut taasen nukkua yöunensa rauhassa. Tosin edelleen stressaa eräs asia, nimittäin mitenköhän sinne pitää pukeutua? Lisäksi kesän työkuviot ovat ainakin varasuunnitelman osalta varmana. Heselle pääsen ja teen vuoroja kunnes toisin mainitaan. Enhän minä sinne kertonut olevani epäilevällä linjalla, mutta jos nyt sattuisi jostain oman alan hommia ilmaantumaan kesäksi, niin tokihan otan sitten mieluummin sellaista työtä. Muuten olen Hesellä aina harjoittelun alkuun asti.

Niin ja tänään on juhla päivä. Nimittäin kuukausi tupakatta takana! Tosin viime yönä näin jälleen unia ketjupolttamisesta. Tällä kertaa Helsingissä Lauraa ja Vesaa etsiessä. Olivat muuten suuren ja historiallisesti merkittävän plastiikkakirurgisairaalan lähellä. Mahtanee sitten tarkoittaa mitä?

Pääsiäinen taitaa mennä kotona. Lauantaina pitää lähteä karkuun johonkin. Täällä karkin kerjääjät kiertelevät aina pääsiäislauantaina. Jännä perinne sinänsä, sillä Ulvilassa nuutitettiin nuutipukinpäivänä ja taidetaan sitä muualla Suomessa trullittaa jo palmusunnuntaina. Tosiaan Ulvilaan olisi kiva lähteä, kun Johanneskin on menossa silloin ehkä mahdollisesti sinne. Höhläpöhlä vaan, kun ehdin jo luvata tsekkailevani silloin kirjanpitoa ja sen sellaista. Tosin Heidi kertoi, että Jaana on maisemissa, eli voipi ollakin jotain tekemistä, vaikka sitten kokojen katselmuksia, ellei parempaa keksitä.

Hiukan odotan töiden alkua. Aleksi 13 avasi viime perjantaina tänne myymälän ja siellä oli aivan ihania kenkosia. Sitkun oon töissä, niin vähänkö ostan ihan sikana kenkiä.

Iloa kiloa mun pepperonipaprikat, tomaatit, orvokit ja apinakukat itää!