Äitiltä tuli tänään paketti. Mukana oli simpukan kuoria Yyteristä. Harmi, että olivat murskaantuneet. Laitoin palaset pieneen purkkiin. Sen avatessani voin haistaa ja maistaa meren. Tuntea kostean tuulen ja katsoa ikuisuuteen. Meri on hirmuisen rauhoittava. Jyväskylässä asuessani meren puute ahdisti. Tai kyllä ne mäetkin ahdistivat, mutta ennen kaikkea se ettei siellä ollut merta. Täällä on onneksi edes tasaista. Joskus voi edes kuvitella, että se tuuli, joka koskettaa minua olisi samaa tuulta kuin meren äärellä. En ole aikoihin käynyt Yyterissä. Syksyisin ja keväisin siellä on parasta. Upottava sumu ja pirteä tuuli.

Lumen tultua linnut ovat hiljentyneet. Missähän tilhet ovat?

Eilen yksilöoikeuden tunnilla nauratti. Jos eläisimme 1960-luvulla joutuisin puolen vuoden päästä maksamaan vanhanpiian veroa, tai jos siis ei avoliittoa lasketa. Opettaja puhui ainakin naimisissa olosta. Muutenkin tilastot olivat järisyttäviä. Olikohan reilusti yli tuhat lähestymiskieltoa määrätty vuonna 1999, kun laki tuli voimaan. Mikä tämä paikka oikein onkaan? Tuo ei naurattanut varsinkaan tänään, kun lööpeissä kerrottiin avomiehen tappamasta naisesta, joka oli koittanut päästä turvakotiin.

Jotenkin aivan liikaa kuolemaa maailmassa, vai kiinnitänkö vain huomiota nykyään enemmän? Koko viime vuosi tuntui siltä, että tunnettuja, henkilöitä, joita itsekin arvostan, kuoli koko ajan. Kertooko se yhden sukupolven loppusuorasta? Sally Spektrakin, tosin nyt vasta tällä viikolla. Jos ei hänestä muuta keksi, niin kyllähän hän osasi mainiosti näytellä vittumaista akkaa.

Kamala viikonloppu tiedossa. Tenttejä ensi viikolla siihen malliin, että pitäisi lukea koko ajan. Enemmän kyllä huvittaisi mäkeen, kun vihdoinkin on lunta. Rinteetkin ovat varmaan jo avattu. Onkohan lauta vielä kunnossa. Viime vuonna kokeilin pitkästä aikaa, monen vuoden tauon jälkeen. Oli huisia puuskuttaa keuhkonsa pihalle, kun hissi jätti rinteen päälle. Tahtoisin taas. Pian. Muuten ei taas sitten uskallakaan pian.

Kirjakaupasta löytyi lisää kirjoja, lähinnä Matille. En ole oikein saanut joulun jälkeen luettua. Keskeneräiset pölyyntyvät sängyn vieressä. Saamaton, saamaton. Kun kuitenkin tietää, että jos edes pikkuisen jaksaisi, niin kyllähän hyvä kirja sitten veisi mukanaan.