Äitiltä
tuli tänään paketti. Mukana oli simpukan kuoria Yyteristä. Harmi, että
olivat murskaantuneet. Laitoin palaset pieneen purkkiin. Sen avatessani
voin haistaa ja maistaa meren. Tuntea kostean tuulen ja katsoa
ikuisuuteen. Meri on hirmuisen rauhoittava. Jyväskylässä asuessani
meren puute ahdisti. Tai kyllä ne mäetkin ahdistivat, mutta ennen
kaikkea se ettei siellä ollut merta. Täällä on onneksi edes tasaista.
Joskus voi edes kuvitella, että se tuuli, joka koskettaa minua olisi
samaa tuulta kuin meren äärellä. En ole aikoihin käynyt Yyterissä.
Syksyisin ja keväisin siellä on parasta. Upottava sumu ja pirteä tuuli.
Lumen tultua linnut ovat hiljentyneet. Missähän tilhet ovat?
Eilen yksilöoikeuden tunnilla nauratti. Jos eläisimme 1960-luvulla
joutuisin puolen vuoden päästä maksamaan vanhanpiian veroa, tai jos
siis ei avoliittoa lasketa. Opettaja puhui ainakin naimisissa olosta.
Muutenkin tilastot olivat järisyttäviä. Olikohan reilusti yli tuhat
lähestymiskieltoa määrätty vuonna 1999, kun laki tuli voimaan. Mikä
tämä paikka oikein onkaan? Tuo ei naurattanut varsinkaan tänään, kun
lööpeissä kerrottiin avomiehen tappamasta naisesta, joka oli koittanut
päästä turvakotiin.
Jotenkin aivan liikaa kuolemaa maailmassa, vai kiinnitänkö vain
huomiota nykyään enemmän? Koko viime vuosi tuntui siltä, että
tunnettuja, henkilöitä, joita itsekin arvostan, kuoli koko ajan.
Kertooko se yhden sukupolven loppusuorasta? Sally Spektrakin, tosin nyt
vasta tällä viikolla. Jos ei hänestä muuta keksi, niin kyllähän hän
osasi mainiosti näytellä vittumaista akkaa.
Kamala viikonloppu tiedossa. Tenttejä ensi viikolla siihen malliin,
että pitäisi lukea koko ajan. Enemmän kyllä huvittaisi mäkeen, kun
vihdoinkin on lunta. Rinteetkin ovat varmaan jo avattu. Onkohan lauta
vielä kunnossa. Viime vuonna kokeilin pitkästä aikaa, monen vuoden
tauon jälkeen. Oli huisia puuskuttaa keuhkonsa pihalle, kun hissi jätti
rinteen päälle. Tahtoisin taas. Pian. Muuten ei taas sitten uskallakaan
pian.
Kirjakaupasta löytyi lisää kirjoja, lähinnä Matille. En ole oikein
saanut joulun jälkeen luettua. Keskeneräiset pölyyntyvät sängyn
vieressä. Saamaton, saamaton. Kun kuitenkin tietää, että jos edes
pikkuisen jaksaisi, niin kyllähän hyvä kirja sitten veisi mukanaan.
perjantai, 19. tammikuu 2007
Kommentit