Hyppytunti koulussa. Istutaan ja märehditään Anniinan kanssa tietokoneluokassa. Vasta kahden tunnin päästä alkaa seuraava tunti, eikä meillä kummallakaan ole oikein mitään tekemistä. Muuten voisi lähteä vaikka kaupungille kahville, mutta pihalla on uskomaton lumimyräkkä ja me olemme vankeina koulun porttien sisällä.

Eilen istuin lopulta yli neljä tuntia turhaan koulussa. Iltatunteja ei ollutkaan, kukaan ei vain ollut viitsinyt ilmoittaa siitä meille asti. Tulipa tehtyä koneella kaikenlaisia hommeleita kerrankin ajoissa, mutta mieluummin olisin nököttänyt kotona viltin alla. Samapa tuo silti. Turha on asioista valittaa vain valittamisen ilosta. Se että kaikki ei mene juuri niin kuin oli ensin ajatellut ei ole maailman loppu. Ihmiset valittavat (varsinkin minä) aivan liikaa ja varsinkin mitättömistä pikku asioista. Pitäisi opetella löytämään positiivisia puolia ja hyväksymään se, ettei maailmassa mikään pelaa ennalta määrättyjen sääntöjen ja sopimusten mukaan. Aina voi sattua tai tapahtua jotain, joka muuttaa hetkessä suunnitelmia.

Kaisa soitti eilen. KassuKissunen ja JesseJames tulevat meille viikon päästä! Isovanhempien luona vierailua tiedossa ainakin. Voi kuinka muikeaa nähdä heitä ja viettää iltaa yhdessä.

Tänään tuli aamu tv:ssä hassu uutinen. Oulussa opetetaan vanhuksille oikeanlaista kaatumista judon tms. avulla. Haastatellut mummot olivat innoissaan!