Eilen oli huisia. Tai siis lähinnä oli huisia viettää iltaa mukavalla porukalla lämpöisin mielin. Muuten olikin aika tylsää. Huomaan kaipaavani koko ajan jotain toimintaa, tekemistä tai projektia itselleni. Niin tosiaan, Heidi ja Jaana tulivat meille. Viiniä ja politiikkaa. Haukuttiin kilvan Heinäluomaa ja ihmeteltiin miksi ihmeessä Katainen oli niin punainen torstaisessa vaalistartissa. Liekö syynä solarium, etelän matka, itseruskettava vaiko liian tumma meikki? Muusta en tiedä, mutta läikikäs se naama ainakin oli.

Löydettiin taas tänään uusia polkuja joen läheltä. Täällä on uskomattomia pikkuisia puistokaistaleita sielä ja täällä, mikä on aika yllättävää. Seinäjoki kun ei oikein tunnu puistoiselta. Se ei haise eikä maistu vihreälle ja puiselle.

Edessä on kaamea viikko. Loppu viikolla joudun ärsyttävään hommaan, kuyn meillä on koulussa semmoinen projekti, konsulteiksi kauppoihin esittelemään lähiseudun tuotteita. En ymmärrä miksi myös laskennan puolen (=minun ja muiden) pitää osallistua tuohon projektiin. Ei minua kiinnosta missään määrin mennä tekemään jotain noin ahdistavaa ja ärsyttävää. En minä osaa myydä enkä minä osaa hymyillä kahdeksaa tuntia putkeen ryhti suorana jossain helvetin tiskin takana kauppaamassa ja maistattelemassa jotain leipiä, hilloja ja hulluja. Sille on syynsä, että en halua tehdä liikaa muiden kanssa töitä. Sille  on syynsä, miksi haluan hiljaisen ja rauhallisen duunin, jossa ei tarvitse niin sosiaalinen ja paskan tärkeä olla. Onneksi perjantaina on No Shamen keikka. Sinne on pakko päästä, vaikka kuinka pitää lauantaina vielä kauppaamaan. Saa ladattua akkujaan keskellä urakkaa.

Kävin muuten perjantaina uusimassa korvareikäni. Heidi tuli hyväksi henkiseksi tueksi. Olivat jo niin umpeutuneet ja itse avatessa olen saanut ne vain mädäntymään ja vuotamaan visvaa. Nyt mulla on ähkyttävän söpöt hoitokorvikset korvissa, joista pääsen eroon vasta joskus kuukauden päästä. Odotan innolla, että pääsen askartelemaan paskartelemaan kaikkia hassuja korviksia.