Tulimme eilen takaisin kotiin Helsingin reissulta. Miten valloittavaa onkaan aina reissulta tullessa avata kotiovi, nakata pussit ja kassit lattialle, hypätä kotihousuihin ja röjähtää sohvalle tekemään tekemättömyyttä. Hetkeen en halua lähteä yhtään mihinkään, haluan vain lukea kirjoja, röhnöttää ja hyppiä kotihousuissa pitkin poikin asuntoa.

Helsingin reissu oli hienoinen pettymys. Ihmisiä, joita halusin nähdä, en nähnyt. Uusia kenkiä ei löytynyt, eikä jaksanut lähteä katselemaan kirjoja, haistelemaan divareita, maistelemaan muikeuksia. Lähinnä istuimme paikallisjunassa, reissasimme edestakaisin Kilon ja keskustan väliä. Pettymyksiä, pettymyksiä. Kalliossa röhnötimme sohvan reunalla viinilasit kädessä ja turisimme turhuuksia. Mukavinta oli kai vain silloin, kun kävimme aattona syömässä Maya -nimisessä ravintolassa. Mukavaa ruokaa. Sovimme ukon kanssa, että ensi kerralla menemme vaikka hostelliin yöksi, jotta voimme touhata omiamme.

Näin viime yönä painajaista, koulusta. Viikko lomaa enää jäljellä. Maanantaina taas aikaisin herääminen, laukun pakkaaminen, tylsyys. Olin kokonaan ehtinyt jo unohtaa ryhmätyöt ja tentit, mutta kyllähän ne odottavat ja vaanivat nurkan takana, vielä tänään en kuitenkaan aloita. Huomenna pitäisi Anniinan luo tekemään ryhmiksiä, kai se arki taas tulee. Kun vain vielä jotain kivaakin lomaan mahtuisi, jotain pientä ja kivaa.

Tänään on röhnötyspäivä. Pöydällä odottaa Sutten valtakunta, vai mikäköhän sen nimi nyt taas olikaan. Tänään vielä röhnötetään, oikein kunnolla.