Olin
aamulla niin fiksu niin fiksu. Että kiittelin itseäni oivasta
ulkovaatevalinnasta. Kiitos talvitakin, paksun villahuivin, lämpimän
pipon ja mummin tekemien lapasien, selvisin lämpimäisesti kotiin
koulusta. Täällä nimittäin myrskyää ja hurisee, on ulissut koko illan.
Pitäisi mennä tenttiin lukemaan, mutta makkarissakin ulisee, hrr.
kaamea tuuli, kun puskee läpi seinien.
Sanomalehtiepisodi jatkuu. Tänään oli päiväpostin joukossa tullut
eilinen Hesari. Saanpa sen selata ja ihmeellisyyksiä bongata. Ei vain
oikein huvittaisi, kun vähän tuota omatuntoa painaa. Toivottavasti
kiltti ihanainen postinjakaja ei ole saanut kamalia nootteja minun
takiani. Hieman harmittaa eilinen soitteluni ja asialla vääntäminen.
Olisin vain odottanut tämän päivän lehteä. Saattoihan se olla
hetkellinen erehhdys, joka vahingossa tuplaantui. Noh, tehty mikä tehty.
Naksu tuossa ihmetteli Ilkan ja Hesarin eroja. Noh, jos totta puhutaan,
niin meille Hesari tulee lähinnä sen vuoksi, että sen tilaaminen on
opiskelijalle halvempaa kuin Ilkan. Ilkan keskustalaiset toimittajat
eivät ole suvainneet järjestää opiskelijoille alennuksia, kun taas
Hesarin saa puoleen hintaan.
Mutta on tuo Hesari ehkä jonkinlainen protestikin. Vaikka Hesarissakin
usein haiskahtaa puoluepolitiikka liikaa tekstistä, on se Ilkassa
välillä todella räikeää. Lehti on puolueeton ainoastaan paperilla.
Jutut haiskahtavat liikaa Keskustapuolueen ylistyspuheilta ja muiden
puolueiden paheilta. Toisaalta Hesarin pääkaupunkikeskeisyys välillä
mietityttää, mutta kyllä se voittaa silti Ilkan kirjoitusvirheitä
täynnä olevat jutut naapurikylän kissamummosta tai K-kaupan kassan
laihdutusvinkeistä.
Ihaninta Hesarissa ovat silti kulttuurisivut
(Ilkassa kulttuurijuttuja ei pahemmin ole), Nyt-liite, Kuukausiliite ja
sunnuntain paksu laitos. Se oli suosikkini jo paljon nuorempana, ennen
kuin meille kotiin tuli Hesari. Äiti ja isä hakivat aina silloin
tällöin sunnuntain Hesarin ärrältä. Muistan ihailleeni
asuntomyynti-ilmoitusten vanhoja krumeluuritaloja lukeneeni innolla
sarjakuvia.
Mutta nuo kulttuurisivut. Muutettuani tänne viime toukokuussa olen
tippunut kokonaan kärryiltä. Ihmeellistä kyllä, mutta kun ei lehteä
lukenut säännöllisesti ei enää tiennytkään hienoista näyttelyistä,
kutkuttavista kirjoista, uusista jänskistä elokuvista tai hurmaavista
levyistä ja keikoista. Kun ei enää istuskelekaan päivät pitkät
kahviloissa (mikä on tehnyt hyvää varsinkin kukkarolle) ei enää tule
juteltuakaan niin paljoa samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten
kanssa ja sitä kautta olen tipahtanut totaalisesti kulttuurihommista
sun muista. Taitaapi mennä taas ylianalysoinnin puolelle. Mutta Ilkka
on kyllä paska lehti ja niin on kyllä Hesarikin, mutta reilusti
vähemmän paska kuin Ilkka.
Ainiin, mun piti lukea koko ilta huomiseen tenttiin. Ääh, koulussa meni
10 tuntia, uusia kursseja ja ryhmähommelin tekoa. Olen leijaillut koko
päivän tenttituloksen kanssa. Taulukkolaskennasta sain nelkun, minä,
nelkun, taulukkolaskennasta! Hitto mun pitäis sittenkin ruveta
ammatikseni tekemään jos-funktioita! Tänään tuntui yritysverotuksen
kurssilla jälleen kerran siltä, että en ole puolentoistavuoden aikana
oppinut yhtään mitään, tyhmentynyt vaan. Liiketalousaineet taitavat
oikeasti yksinkertaistaa ja tyhmentää ihmistä, ainakin minua. Pitäisi
löytää jokin mukava harrastus, vaikka lintuäänikurssi, Marttojen
leivontakurssi, oman hautausarkuntekokurssi, viikinkiajan aseiden
käyttökurssi tai vaikka cembalon teko ja soittokurssi, tai miksei myös
yhdyssanojen uudelleenopettelukurssi. On tainut liiketalouden opiskelu
viedä minulta yhdyssanojenkirjoitustaidon.
Äh, se tentti. Mut jee, ylihuomenna mä marssin autoon ja viedään
tietokone Matin vanhemmille. Täällä on ollut viikonlopusta lähtien
pienoinen tilan ahtaus ja kiellettyjä alueita. Matti osti uusia osia
omaan koneeseensa, nopeutta ja sen sellaista. Vanhoista osista hän
kokoaa äidilleen toimivaa pakettia. Joka paikka on täynnä piirilevyjä,
piuhoja, ihmeellisen näköisiä vempaimia ja vekottimia. Torstaina,
odotan sitä. Mutta torstaissa on myös muuta iloa. Lapualla on Kipa ja
siellä alkaa kirja-ale. Foucault´ta ja sen sellaista tarjouksessa
ainakin. Minä tahtoo kirjoja! Pitäisi myös kouluun ostaa yksi "tärkein
kirja mitä teillä voi koskaan olla, parasparasparasparas koskaan
julkaistu plaaplaa". Sieltä sen kai voisin hankkia sitten samalla.
Ärsyttävää kyllä laittaa rahaa tuollaiseen mitä en todennäköisesti tule
sittemmin lukeneeksi, jos nyt edes tenttiin saisi sen selattua.
Äh, se tentti.
tiistai, 9. tammikuu 2007
Kommentit