Olin aamulla niin fiksu niin fiksu. Että kiittelin itseäni oivasta ulkovaatevalinnasta. Kiitos talvitakin, paksun villahuivin, lämpimän pipon ja mummin tekemien lapasien, selvisin lämpimäisesti kotiin koulusta. Täällä nimittäin myrskyää ja hurisee, on ulissut koko illan. Pitäisi mennä tenttiin lukemaan, mutta makkarissakin ulisee, hrr. kaamea tuuli, kun puskee läpi seinien.

Sanomalehtiepisodi jatkuu. Tänään oli päiväpostin joukossa tullut eilinen Hesari. Saanpa sen selata ja ihmeellisyyksiä bongata. Ei vain oikein huvittaisi, kun vähän tuota omatuntoa painaa. Toivottavasti kiltti ihanainen postinjakaja ei ole saanut kamalia nootteja minun takiani. Hieman harmittaa eilinen soitteluni ja asialla vääntäminen. Olisin vain odottanut tämän päivän lehteä. Saattoihan se olla hetkellinen erehhdys, joka vahingossa tuplaantui. Noh, tehty mikä tehty.

Naksu tuossa ihmetteli Ilkan ja Hesarin eroja. Noh, jos totta puhutaan, niin meille Hesari tulee lähinnä sen vuoksi, että sen tilaaminen on opiskelijalle halvempaa kuin Ilkan. Ilkan keskustalaiset toimittajat eivät ole suvainneet järjestää opiskelijoille alennuksia, kun taas Hesarin saa puoleen hintaan.

Mutta on tuo Hesari ehkä jonkinlainen protestikin. Vaikka Hesarissakin usein haiskahtaa puoluepolitiikka liikaa tekstistä, on se Ilkassa välillä todella räikeää. Lehti on puolueeton ainoastaan paperilla. Jutut haiskahtavat liikaa Keskustapuolueen ylistyspuheilta ja muiden puolueiden paheilta. Toisaalta Hesarin pääkaupunkikeskeisyys välillä mietityttää, mutta kyllä se voittaa silti Ilkan kirjoitusvirheitä täynnä olevat jutut naapurikylän kissamummosta tai K-kaupan kassan laihdutusvinkeistä.

Ihaninta Hesarissa ovat silti kulttuurisivut (Ilkassa kulttuurijuttuja ei pahemmin ole), Nyt-liite, Kuukausiliite ja sunnuntain paksu laitos. Se oli suosikkini jo paljon nuorempana, ennen kuin meille kotiin tuli Hesari. Äiti ja isä hakivat aina silloin tällöin sunnuntain Hesarin ärrältä. Muistan ihailleeni asuntomyynti-ilmoitusten vanhoja krumeluuritaloja lukeneeni innolla sarjakuvia.

Mutta nuo kulttuurisivut. Muutettuani tänne viime toukokuussa olen tippunut kokonaan kärryiltä. Ihmeellistä kyllä, mutta kun ei lehteä lukenut säännöllisesti ei enää tiennytkään hienoista näyttelyistä, kutkuttavista kirjoista, uusista jänskistä elokuvista tai hurmaavista levyistä ja keikoista. Kun ei enää istuskelekaan päivät pitkät kahviloissa (mikä on tehnyt hyvää varsinkin kukkarolle) ei enää tule juteltuakaan niin paljoa samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa ja sitä kautta olen tipahtanut totaalisesti kulttuurihommista sun muista. Taitaapi mennä taas ylianalysoinnin puolelle. Mutta Ilkka on kyllä paska lehti ja niin on kyllä Hesarikin, mutta reilusti vähemmän paska kuin Ilkka.

Ainiin, mun piti lukea koko ilta huomiseen tenttiin. Ääh, koulussa meni 10 tuntia, uusia kursseja ja ryhmähommelin tekoa. Olen leijaillut koko päivän tenttituloksen kanssa. Taulukkolaskennasta sain nelkun, minä, nelkun, taulukkolaskennasta! Hitto mun pitäis sittenkin ruveta ammatikseni tekemään jos-funktioita! Tänään tuntui yritysverotuksen kurssilla jälleen kerran siltä, että en ole puolentoistavuoden aikana oppinut yhtään mitään, tyhmentynyt vaan. Liiketalousaineet taitavat oikeasti yksinkertaistaa ja tyhmentää ihmistä, ainakin minua. Pitäisi löytää jokin mukava harrastus, vaikka lintuäänikurssi, Marttojen leivontakurssi, oman hautausarkuntekokurssi, viikinkiajan aseiden käyttökurssi tai vaikka cembalon teko ja soittokurssi, tai miksei myös yhdyssanojen uudelleenopettelukurssi. On tainut liiketalouden opiskelu viedä minulta yhdyssanojenkirjoitustaidon.

Äh, se tentti. Mut jee, ylihuomenna mä marssin autoon ja viedään tietokone Matin vanhemmille. Täällä on ollut viikonlopusta lähtien pienoinen tilan ahtaus ja kiellettyjä alueita. Matti osti uusia osia omaan koneeseensa, nopeutta ja sen sellaista. Vanhoista osista hän kokoaa äidilleen toimivaa pakettia. Joka paikka on täynnä piirilevyjä, piuhoja, ihmeellisen näköisiä vempaimia ja vekottimia. Torstaina, odotan sitä. Mutta torstaissa on myös muuta iloa. Lapualla on Kipa ja siellä alkaa kirja-ale. Foucault´ta ja sen sellaista tarjouksessa ainakin. Minä tahtoo kirjoja! Pitäisi myös kouluun ostaa yksi "tärkein kirja mitä teillä voi koskaan olla, parasparasparasparas koskaan julkaistu plaaplaa". Sieltä sen kai voisin hankkia sitten samalla. Ärsyttävää kyllä laittaa rahaa tuollaiseen mitä en todennäköisesti tule sittemmin lukeneeksi, jos nyt edes tenttiin saisi sen selattua.

Äh, se tentti.