Parvekkeelta
näin jälleen säännöllisen vierailijan valkoisessa vienossa roskisten
linnakkeessa. Vanha setä maaliturkkinsa jo aikapäiviä sitten
irrottaneella pyörällä meni roskakatokseen. Mies käy säännöllisesti,
kai pulloja hakemassa ja ruokaakin tonkimassa. Olen kerran nähnyt
kuinka hän biojäteastiasta oli löytänyt syötävää, olin itse silloin
tulossa kotiin töistä, viime kesänä.
Että minä rakastan
tätä lintukotoa, ah, ihana Suomi, huolehdit valloittavasti omistasi.
Vitsit että on mahtavaa elää maassa, jossa kaikilla on hyvä olla. Katto
pään päällä, ihmisarvo, ruokaa, juomaa, iloa satoja kiloja. Joskus
riipoo niin, että tekisi mieli mennä ulos ja vain huutaa niin että räkä
ja lima lentelee pitkin poikin ympär ämpär.
maanantai, 8. tammikuu 2007
Kommentit