Parvekkeelta näin jälleen säännöllisen vierailijan valkoisessa vienossa roskisten linnakkeessa. Vanha setä maaliturkkinsa jo aikapäiviä sitten irrottaneella pyörällä meni roskakatokseen. Mies käy säännöllisesti, kai pulloja hakemassa ja ruokaakin tonkimassa. Olen kerran nähnyt kuinka hän biojäteastiasta oli löytänyt syötävää, olin itse silloin tulossa kotiin töistä, viime kesänä.

Että minä rakastan tätä lintukotoa, ah, ihana Suomi, huolehdit valloittavasti omistasi. Vitsit että on mahtavaa elää maassa, jossa kaikilla on hyvä olla. Katto pään päällä, ihmisarvo, ruokaa, juomaa, iloa satoja kiloja. Joskus riipoo niin, että tekisi mieli mennä ulos ja vain huutaa niin että räkä ja lima lentelee pitkin poikin ympär ämpär.