Tänään
tuli pelottava dokkari telkkarista, valvontalaitteista ja erilaisista
systeemeistä joiden avulla joku valvoo aina. Tuohon kun vielä liittää
viikonlopun Hesarissa olleen jutun ruotsalaisten hurjan myönteisestä
suhtautumisesta valvontaan esim. kameroilla, dna-rekistereillä jne.,
niin tätä tyttöä kiskoo ja lujaa. Eipä pitäisi tännekään kirjoitella
mitään. Kaikesta tulee merkintöjä, kaikki näkyy jossain. Pelottavaa
huomata, kuinka vuosi vuodelta ihmisten ote näennäiseen vapauteensa
vain löystyy ja kuinka koko ajan enemmän ja enemmän Suomessakin
sallitaan erilaista valvontaa. Missä menee oikeasti raja?
Pääsin kuin pääsinkin tänään kouluun. Matti heitti mut autolla. Tosin
eilisen lumimyräkän ansiosta aikaa kului yhtä paljon auton putsaamiseen
lumesta kuin olisi mennyt kävelemiseen.
Heidin kanssa käytiin kahvilla. Paasattiin menemään taas oikein
kunnolla. Miten rentouttavaa, miten helähdyttävää! Mietimme
feministiliikkeen aloittamista näille seuduille. Paljon epäkohtia
ainakin hänen koulussaan. Peniksellä pääsee parempiin töihin. Ainakin
Heidin mukaan.
Onko kukaan koskaan kuunnellut Hyppeli Hiiren seikkailuja
Myökkipyökkimetsässä? Johannes muistutti pienestä hiirulaisesta, joka
poimi pähkinöitä ja kiipesi puuhun sutta tai kettua, en nyt muista.
Suloinen ja karvainen.
maanantai, 15. tammikuu 2007
Kommentit