Tänään tuli pelottava dokkari telkkarista, valvontalaitteista ja erilaisista systeemeistä joiden avulla joku valvoo aina. Tuohon kun vielä liittää viikonlopun Hesarissa olleen jutun ruotsalaisten hurjan myönteisestä suhtautumisesta valvontaan esim. kameroilla, dna-rekistereillä jne., niin tätä tyttöä kiskoo ja lujaa. Eipä pitäisi tännekään kirjoitella mitään. Kaikesta tulee merkintöjä, kaikki näkyy jossain. Pelottavaa huomata, kuinka vuosi vuodelta ihmisten ote näennäiseen vapauteensa vain löystyy ja kuinka koko ajan enemmän ja enemmän Suomessakin sallitaan erilaista valvontaa. Missä menee oikeasti raja?

Pääsin kuin pääsinkin tänään kouluun. Matti heitti mut autolla. Tosin eilisen lumimyräkän ansiosta aikaa kului yhtä paljon auton putsaamiseen lumesta kuin olisi mennyt kävelemiseen.

Heidin kanssa käytiin kahvilla. Paasattiin menemään taas oikein kunnolla. Miten rentouttavaa, miten helähdyttävää! Mietimme feministiliikkeen aloittamista näille seuduille. Paljon epäkohtia ainakin hänen koulussaan. Peniksellä pääsee parempiin töihin. Ainakin Heidin mukaan.

Onko kukaan koskaan kuunnellut Hyppeli Hiiren seikkailuja Myökkipyökkimetsässä? Johannes muistutti pienestä hiirulaisesta, joka poimi pähkinöitä ja kiipesi puuhun sutta tai kettua, en nyt muista. Suloinen ja karvainen.