Perhanan
vesisade. Eikö jo pikkuhiljaa voisi se talvikin tulla? Menee hermot,
kun koko ajan on takki märkänä ja kengät ravassa, tukka lytyssä ja
ripsarit poskilla.Tänäänkin käveltiin Heidin kanssa Anttilasta
elokuvateatteriin, noin pari minuuttia, ja perillä oltiin litiloskia
kiitos yhtäkkisen rankkasadekuuron.
Oltiin katsomassa Sofia Coppolan uusin elokuva Marie Antoinette.
Valloittava, hersyvä, suloisia kenkiä, kivoja sukkanauhoja,
vieraantunut, lenkkarit, musiikki. Me pidimme suuresti. Sykäyttävät
vuorosanat hypähtelivät, kaikki se koreus ja toisaalta se sekopäisyys,
inhimillisyys, ristiriitainen inhimillisyys. Rupesimme vain
muistelemaan kuinka nuoria he olivatkaan mennessään naimisiin? Olivatko
he peräti 13 vai tekeekö muisti tepposet?
Joululahjat on jo lähes kaikki hankittu. Tänään löytyi Ukkelille,
pikkuveljelle ja itselle. Paikallinen divari on aarreaitta. Ei tässä
pikkukaupungissa muita mukavia kirjakauppaajia olekaan. Olen totaalisen
ällööntynyt ketjukirjakauppoihin, jotka ovat omalla toiminnallaan
vieneet kirjalta pikku hiljaa kirjan arvoa, syövyttäneet, repineet,
raastaneet. Vihaan sitä, että ketjukauppojen hyllyistä löytyy usein
vain ne perinteiset myyntitykit, Tervot, Paasilinnat, Utriot ja
Päätalot. Oksennus. Jos minulla on joskus ylipaljon rahaa, perustan
kirjakaupan, jossa on korkeat tummapuiset kirjahyllyt, jotka ulottuvat
lattiasta kattoon ja ovat täynnä kirjoja. Liikkeessä tuoksuu tuore
pulla ja vastakeitetty kahvi, ylimmälle hyllylle ulettuu vain tikkaille
nousemalla. Liikkeessä on pieniä nurkkauksia, joissa on isot
löhönojatuolit ja siellä voi lukea tai vaikka vaan haistella kirjojen
hyvää tuoksuja. Minun kirjakaupassani myydään sitten yli vuodenkin
vanhoja kirjoja, niitä oikeita, joita voi sanoa kirjoiksi.
Niin se paikallinen divari. Minä niin ihailen sitä omistajasetää, joka
istuu joka päivä pienen pöytänsä takana ja on aina innoissaan valmis
etsimään kirjaa, jota en itse löydä. Tänäänkin hän yritti etsiä minulle
Calvinon Paroni puussa -kirjaa, valitettavasti ei löytynyt. Aarreaitta.
Paljon Keltaisen Kirjaston painoksia, tai ainakin minun näkemykseni
mukaan paljon, hinnatkin sopivia. Voi divarit, onneksi edes niissä voi
olla rauhassa ilman, että muorit ja vaarit litistävät nurkkaan
juostessaan uuden Finlandiapalkitun kimppuun.
torstai, 14. joulukuu 2006
Kommentit