Perhanan vesisade. Eikö jo pikkuhiljaa voisi se talvikin tulla? Menee hermot, kun koko ajan on takki märkänä ja kengät ravassa, tukka lytyssä ja ripsarit poskilla.Tänäänkin käveltiin Heidin kanssa Anttilasta elokuvateatteriin, noin pari minuuttia, ja perillä oltiin litiloskia kiitos yhtäkkisen rankkasadekuuron.

Oltiin katsomassa Sofia Coppolan uusin elokuva Marie Antoinette. Valloittava, hersyvä, suloisia kenkiä, kivoja sukkanauhoja, vieraantunut, lenkkarit, musiikki. Me pidimme suuresti. Sykäyttävät vuorosanat hypähtelivät, kaikki se koreus ja toisaalta se sekopäisyys, inhimillisyys, ristiriitainen inhimillisyys. Rupesimme vain muistelemaan kuinka nuoria he olivatkaan mennessään naimisiin? Olivatko he peräti 13 vai tekeekö muisti tepposet?

Joululahjat on jo lähes kaikki hankittu. Tänään löytyi Ukkelille, pikkuveljelle ja itselle. Paikallinen divari on aarreaitta. Ei tässä pikkukaupungissa muita mukavia kirjakauppaajia olekaan. Olen totaalisen ällööntynyt ketjukirjakauppoihin, jotka ovat omalla toiminnallaan vieneet kirjalta pikku hiljaa kirjan arvoa, syövyttäneet, repineet, raastaneet. Vihaan sitä, että ketjukauppojen hyllyistä löytyy usein vain ne perinteiset myyntitykit, Tervot, Paasilinnat, Utriot ja Päätalot. Oksennus. Jos minulla on joskus ylipaljon rahaa, perustan kirjakaupan, jossa on korkeat tummapuiset kirjahyllyt, jotka ulottuvat lattiasta kattoon ja ovat täynnä kirjoja. Liikkeessä tuoksuu tuore pulla ja vastakeitetty kahvi, ylimmälle hyllylle ulettuu vain tikkaille nousemalla. Liikkeessä on pieniä nurkkauksia, joissa on isot löhönojatuolit ja siellä voi lukea tai vaikka vaan haistella kirjojen hyvää tuoksuja. Minun kirjakaupassani myydään sitten yli vuodenkin vanhoja kirjoja, niitä oikeita, joita voi sanoa kirjoiksi.

Niin se paikallinen divari. Minä niin ihailen sitä omistajasetää, joka istuu joka päivä pienen pöytänsä takana ja on aina innoissaan valmis etsimään kirjaa, jota en itse löydä. Tänäänkin hän yritti etsiä minulle Calvinon Paroni puussa -kirjaa, valitettavasti ei löytynyt. Aarreaitta. Paljon Keltaisen Kirjaston painoksia, tai ainakin minun näkemykseni mukaan paljon, hinnatkin sopivia. Voi divarit, onneksi edes niissä voi olla rauhassa ilman, että muorit ja vaarit litistävät nurkkaan juostessaan uuden Finlandiapalkitun kimppuun.