Sanon
nyt heti, että Matin kanssa on kaikki hyvin. Räjähdysherkkyys johtuukin
sitten kaikesta muusta, tai ei nyt ihan kaikesta. Lähinnä vain omasta
itsestäni ja omista ratkaisuistani. Olen niin täynnä tätä paikkaa,
näitä ihmisiä, kuvittelemiani odotuksia ja asetuksia. Ihan kuin mua
työnnettäisiin johonkin nurkkaan ja kuristettaisiin lujaa. Yritetään
sitouttaa johonkin, minkä osaksi en halua. Olen totaalisen täynnä ja
mua oksettaa. Tuntuu, että mua pitää hengissä ainoastaan tavoite päästä
täältä pois. Mä en kestä kuulla enää yhtäkään juttua siitä kuinka
kaikki on suunniteltu valmiiksi 30 vuoden päähän. Mä en halua
omistusasuntoa, mä en halua lapsia, mä en halua ruusunpunaisia
kirkkohäitä enkä varsinkaan halua eläkketyöpaikkaa jossain haisevassa
kirjanpitotoimistossa kivan matkan päässä kotoa päiväkotien vierestä,
lasten koulumatkan varrelta, kivan marketin kupeesta. Mua väsyttää ja
haluaisin vain pois. Just nyt. Ahdistaa ja vituttaa ja on niin saatanan
yksinäinen olo.
Onneksi on Sun Gym ja sen jumpat. Jumpat on sen uvoksi niin tärkeitä
mulle, että sen yhden tunnin ajan voin keskittyä vain itseni
päihittämiseen ja unohtaa kaiken muun.
Mä täytän tänä vuonna 24. Mun pitäis jo olla aikuinen, mutta mä en
halua. Haluaisin vain lähteä vaikka öidin luo ja nukahtaa sinne.
Tahallaan unohtaa itseni sinne, josta kukaan ei mua löytäisi ja jossa
kukaan ei vaatisi ja odottaisi multa mahdottomia, paitsi minä itse, eli
eihän siitäkään mitään hyötyä olisi. Asetan itse itselleni sitoumuksia,
stressiä ja vaatimuksia, joita en edes halua, mutta sitä kuvittelee
haluavansa tai sitä pitäisi haluta.
Nyt mä vain odotan, että koulu olis pian ohi ja olis vapaa lähtemään täältä pois.
torstai, 19. huhtikuu 2007
Kommentit